Takaisin Thaimaassa

Morjens!

Laosin reissut on tehty ja nyt ollaan taas takaisin Thaimaassa Bangkokissa. Eilen aamulla 8 aikaan lahdettiin Etela-Laosin saarilta ja neljan erillisen paikallisbussin ja yojunan jalkeen oltiin jo 6 aamulla taalla, eli matka ei kestanyt kuin 22 tuntia. Nyt tassa odotellaan, etta meidan Guesthousen huone saataisiin siivottua ja paastais suihkuun seka valmistautumaan uuteen paivaan.

Etela-Laos ja Si Phan Donin saaret oli todella lepposia paikkoja. Aluksi oltiin 3 yota Don Detin saarella, jonka jalkeen siirryyttiin isommalle Don Knohgin saarelle pariksi yoksi. Don Det oli enemman Backbackerpaikka, ja saarella oli todella leppoisa ilmapiiri. Siella tuli lahinna makoiltua riippumatossa ja uiskenneltua Mekongissa. Jossain vaiheessa maha meni pikkasen sekasin, niin alko kaipaamaan omaa vessaa, johon ei ois tarttenu yolla vaeltaa viidakon lapi ja jossa ois ollu vahan vahemman erilaisia hamahakkeja sun muita elaimia. Yot oli tosi kuumia ja koska saarella ei ole sahkoja, ei bungaloweissa ollut myoskaan tuulettimia, mika ei helpottanut asiaa. Joka aamu tulikin herattya jo ennen 7.

Yhtena iltana kaytiin Madventuresista tutussa Reggae Barissa, jossa omistajan ensimmainen kysymys olikin, etta tunnetaanko me Tunnaa tai Rikua? Se kerto miten isot kamerat niilla oli ollut ja se oli kuulemma nayttanyt netista sille kyseisen jakson netista viikkoa aikaisemmin. Siina se sitten esitteli meille ylpena TV:sta tuttua Hangover Brunchia, johon kuuluu mm. Valiumia ja Paracetamolia. Paikallinen pontikka (Lao Lao) oli varsin halpaa (dollari/litra) ja nousi kivasti paahan. Lisaksi saarella oli runsaasti tarjolla erilaisia "happy" juomia ja ruokia.

Madventures on nahtavasti tehnyt Etela-Laosin todella suosituksi suomalaisten keskuudessa, silla 5 paivan aikana nahtiin ainakin 10 suomalaista. Lisaksi meidan Guesthousen pitaja ihmetteli, miks siella kay niin pirusti suomalaisia ja kerto tarinaa jostain Pekasta, joka oli viimekerralla tuonut aitinsakin mukana.

Seuraavat paivat menee varmaan shoppaillessa Bangkokissa ja torstaina lahdetaan sitten Arton kanssa kohti Etela-Thaimaata, josta varmaankin seuraavat tarinat, ellei taalla Bangkokissa sitten jo satu tapahtumaan jotain kertomisen arvoista.

Vientiannessa ja lampoo riittaa

Morjens,

Viime kirjoittelun jalkeen ei ole taas kummempia kerennyt tapahtumaan. Oltiin 2 yota Vang Viengissa, niin kuin suunniteltiin ja eilen tultiin sielta sit tanne Laosin paakaupunkiin Vientianneen. Vang Vieng oli hyvin paljon sellanen paikka, mita uskottiinkin sen olevan, eli taysin backbackereille tehty kyla, johon suurin osa menee vaan chillailemaan ja aktiviteetteja harrastamaan. Baareista saa paaosin pizzoja, hampurilaisia, pirteloita ja pannukakkuja, joista kaikista saa halutessaan myos "happy"-version. Taustalla sitten pyorii telkkareissa repeatilla Simpsoneita, Frendeja tai leffoja. Maisemat oli kylla siellakin upeat ja kuva jossa nakyy aurongonlasku, on otettu meidan guesthousen huoneen edesta terassilta. Hauskinta Vang Viengissa oli tubing, eli traktorin renkaan sisakumilla lilluminen alas viereista Nam Song jokea pitkin. Tubingreitin varrella on sitten erinakosia baareja, joissa voi ryypiskelyn ohessa hyppia jokeen erilaisilta tasanteilta tai todella suurilla liaaneilla. Viereisessa kuvasa joku Tarzani nayttaakin mallisuoritusta. Jotain 3km tuota jokea tultiin alas, joskus 11 aamulla lahdettiin ja takaisin kerettiin juuri ennen auringonlaskua.

Nyt ollaan sitten Vientiannessa, Laosin paakaupungissa, ja talla hetkella tuolla ulkona on lamminta sellaiset 37-astetta, etta pikkasen meinaa pukata hikea pintaan kun tuolla pitempia matkoja kavelee. Eilen illalla kaytiin syomassa oikeassa ranskalaisessa ravintolassa ja taytyy kylla sanoa, etta mun 4,5$ sisafilepihvi oli yksi elamani parhaista ja ylivoimaisesti paras hinta/laatu-suhteeltaan. Mutta tallaset lampotilat ei pitemman paalle ole kaupungissa kovin mukavia, joten lahdetaan jatkamaan taalta melkein samantien matkaa kohti Etele-Laosin Si Phan Donia, toiselta nimelta 4000 islandsia. Siella taitaa netin kayttaminen olla pirun kallista, joten seuraavat tarinat tn. jostain pain Thaimaata.

Luang Prabang - Laos

Sabaidee!

Laosissa ollaan nyt neljatta paivaa ja hienolta maaltahan taa vaikuttaa. Matka Paista Luang Prabangiin oli vahintaankin niin tuskainen, mita saattoi kuvitella. Aluksi vedettiin minibussilla sellanen 8 tuntia mukavaa vuoristotieta, ettei ainakaan varmasti pystynyt nukkumaan. Sen jalkeen odoteltiin 3 tuntia rajan aukeamista ja oli ihan pirun kylma, kun ei ollut oikein vaatteita sellaisiin olosuhteisiin. Lopulta paastiin Laosin puolelle, kun mentiin ensiksi tuk-tukilla rajalle, jollain pikkuveneella rajajoen yli ja taas tuk-tukilla toiseen satamaan, josta paastiin slow boattiin, joka oli tarkoitettu n. 40 ihmiselle, mutta kyydissa oli varmasti ainakin 100 ihmista. Ennen kuin kerettiin edes rannasta lahtea, niin sellaset 10 kaveria alkoi possytella ganjaa siella takana ja sama meno jatkui seuraavan vajaat 10 tuntia matkan aikana. Oli melko imelantuoksuiset ja ahtaat oltavat. Lopulta paastiin kuitenkin meidan ensimmaiseen valietappiin, eli Pak Baengiin, jossa sitten oltiin yota.


Viereisessa kuvassa nakyy meidan mahtavan hieno guest house tuolta Pak Baengista. Oli ihan mukava vedella tossa terassiravintolassa bissee, kun tuo avoin seina tuossa keskella oli sen isantaperheen olohuoneen yks seina :) Siina ne katteli porukalla telkkaria ja vietti iltaa, etta ei kai se haittaa jos osa seinista on sattunut rakentaessa unohtumaan. Guest housen omistajaperheen kaikki ihmiset oli kuitenkin todella mukavia, eika siina vaiheessa ollut paljon valia missa nukkuu, kun vasytti niin hirveesti. Onneks meidan huoneen vieressa sattui olemaan kukko, joka heratti meidat varmuuden vuoksi 02.30, ettei myohastytty 09.00 lahtevasta laivasta.

Lopulta kuitenkin paastiin Luang Prabangiin suunnilleen aikataulussa, mutta perseet hellana. Luang Prabang on todella mukava pikkukaupunki, mutta taalla olevien turistien maara kylla yllatti pahasti, silla niita on taalla varmasti 10x enemman mita luulin. Kahvi on taalla alyttoman hyvaa, etta jopa mina (Antti) olen oppinut sita juomaan, jonka lisaksi ranskalaisilta perintona tulleet taytetyt patongit ovat mukavaa vaihtelua Thaimaan ruoalle.


Eipa taalla sitten muuten mitaan erikoisempaa ole tapahtunut, ollaan syoty hyvin, kierrelty kaupunkia ja kaytiin eilen tuossa 30km paassa olevilla vesiputouksilla, jossa paasi ekan kerran uimaankin. Siina samalla sain kaden venaytettya kun hypin liianilla, joka vaikeuttaa oluen juomista kun ei pullo pysy kadessa. Tuli ehka arviotua oma ketteryys ja elopaino hiukan pieleen. Huomenna jatketaan sitten matkaa kohti Vang Viengia heti aamulla, johon onneksi paastaan ilmastoidulla ja tilavalla bussilla. Lisaa tarinoita sitten joskus taas.

Paista kohti Laosia

Nyt alkaa olla viimeiset hetket kasilla Thaimaan puolella, silla bussi lahtee kohti Laosia tuossa reilun tunnin paasta. Matka voi olla taas melkoinen kokemus, silla tassa ymparilla on ihan alytonta vuoristotieta aika pitkan matkaa ja yolla sellanen minibussin kanssa ei valttamatta ole se kaikkein mukavin kokemus. Taalla Paissa aika on mennyt todella nopeasti ja paivalla on ollut todella kuumaa, mutta esim. viime yona kannyn lampomittari naytti huoneessa olevan 17-astetta, etta yolla meinaa valilla vahan paleltaa. Aika on mennyt lahinna nukkuessa, levatessa, syodessa ja skootterilla ymparistoa kierrellessa, eli turhaan ei ole tullut stressattua. Iltaisin on mukava menna paikallisiin baareihin, jossa paikalliset ja turistit soittelevat musiikkia lepposissa tunnelmissa. Mutta ei taalla oikeastaan mitaan sen erikoisempia ole tapahtunut.

Tuossa viereisessa kuvassa on pikkuapina ja pari koiraa, joihin tormattiin tuolla kierrellessa. Oli ihan mukavaa katella ku ottivat matsia keskenaan ja puolta pienempi apina parjasi yllattavan hyvin. Mutta nyt lahetaan oottelemaan bussia ja katsotaan jos Laosin puolelta ois jotain oikeeta kerrottavaakin.

Pai - hippien paratiisi?

Aamulla lahdettin sitten bussilla kohti Pain kylaa Pohjois-Thaimaassa ja melkein luvatussa ajassa sinne sitten paastiinkin. Sanna sano jo ennen kun lahdettiin, etta eikohan meilta rengas matkalla puhkea, mutta ei se puhjennut vaan sinne johonkiin sopivaan valiin meni kivi ja joudutiin sitten se rengas kuitenkin irroittamaan. Lopulta selvittiin perille luvatun 3 tunnin sijasta reilun 5 tunnin jalkeen, joten ei pahasti aikataulu lipsunut. Bussissa istu vieressa ruotsalainen Anja, joka oli ialtaan noin 50-60 vuotta. Oli ollut reissussa vasta 1,5 vuotta mm. Nepalissa, Intiassa ja Australiassa, etta kai sita vanhempana jaksaa sitten viela paremmin.

Lonely Planetissa sanottiin, etta Pai olisi varsinkin hippien oma paratiisi paikka. Ensinakemalla voi sanoa, etta kavijakunta on aika paljon laajentunut, mutta kylla taalla silti vahintaan puolella porukasta jonkinlaiset rastat tai hippiparta on. Palveluja tanne on tainnut muutaman viimevuoden aikana kertya melkoisen runsaasti lisaa, silla taalta loytyy jo 7eleven ja pankkiautomaattikin.

Guesthouse loydettiin melko vaivattomasti laheisen joen rannasta ja hieman yllatyksena tuli, etta meidan 500 bahtin ~10 euron bunglowissa on tietokone ja internetyhteys. Tosin samanlainen bungalowi ilman tietokonetta olisi maksanut 300 bahtia, mutta niita ei ollut vapaana ja huomenna sitten siirrytaan sellaseen, kun niissa on sitten riippumatotkin terasseilla valmiiks ripustettuina :)

Samantien kun saatiin rinkat heitettya pois, mentiin vuokraamaan skootteri (komee keltainen, toiseks ylimmassa kuvassa), jolla kerettiin jo kerran melkein eksyakkin. Lopulta loydettiin vesiputoukselle, joka oli alkuperianen maaranpaa, mutta siina vaiheessa alko jo tulla pimea ja kylma ilman pitkahihaista. Mutta huomenna keretaan sitten paremmin lahtea tutustumaan lahikyliin ja muuhun ymparistoon. Talla hetkella kirjoittelen tata talla meidan bungalowin komeella tietokoneella ja Sanna lahti vaihteeks kaymaan thaihieronnassa. Taalla siita ei tosin tartte maksaa ku 2 euroo tunnilta, ku Chiang Maissa se oli paalle 3 euroo.

Seuraavat tarinat tuleekin sitten varmaan jostain pain Laosia joskus ens viikolla, ellei satuta johonkin nettikahvilaan viela sita ennen poikkeemaan.

Chiang Maissa temppeleiden luvatussa maassa

Noniin. Bangkokin illasta selvittiin pienella pahalla ololla ja selvittiin lennolle ja Chiang Maihin aikataulussa. Nyt ollaan taalla oltu pari paivaa ja keretty nakemaan aika paljon jo. Sannan kanssa tein sopimuksen, etta 2 temppelia riittaa, mutta limiitit on paukkunu jo yli ihan tosta noin vaan. Taal on aikapaljon mukavampi tuo ilmasto, kun paivalla lampotila ei nouse pahemmin yli 30 ja yolla jotain 20 ni pystyy nukkumaankin kivasti.

Eilinen ilta meni syodessa Thaimaan herkkuja ja pyorahtaessa night marketilla, joka oli varmasti isoin mita missaan tahan mennessa olen nahnyt. Oli kaikenlaisen kasityorihkaman myyjaa ihan sikana, jonka lisaksi perinteiset piraattituotekauppiaat. Loppuillasta sitten poikettiin yhteen baariin oluselle, niin tarjoilijakin oli jotain, mita ei ennen ollut tullut vastaa. Vaatetuksena tosi korkeet korkkarit, leopardikuvioiset housut ja minihame. Muuten se ois ollukkin ihan normaalia, mutta melko reheva parta vahan sotki kuvioo :)

Tanaan sit kierreltiin noita temppeleita muutama kappale, minka lisaks paastiin halpaan "taksiin", jonka seurauksena sitten kierrettiin varmaan kaikki Chiang Main matkamuisto myymalat tai oikeastaan tehtaanmyymalat. Kaytiin jossain maailman suurimmassa korukaupassakin ja yhden kaulakorun hintaa kysyttiin ni ei ollu ku vaivaset 3 miljoonaa bahtia, etta meni vahan yli reissubudjetin. Asken sitten Sanna sai taas kerran ylipuhuttua mut ja oltiin tunti hierojalla. Ihan kivaltahan se talleen jalkikateen tuntuu, etta kai se thaitati oikeat paikat niksautteli.

Nyt sitten lahdetaankin tasta syomaan jonnekkin ja huomenaamulla aikasin bussilla kohti Pai:ta ja sielta sitten lisaa tarinoita.

Atron luona Bangkokissa

Nonnii, nyt sitä ollaan ulkomailla.

Lähtö viivästy sellasen 4 tuntia, koska meitä kysyttiin vapaaehtoiseksi jäämään myöhäisemmälle lennolle, josta hyvitetään 300 euroa/hlö. Mietittiin asiaa vajaa minuutti ja ajateltiin että saadaan aika kiva tuntipalkka ei minkään tekemisestä ja pyörittiin Helsinki-Vantaan lentoasemalla vähän suunniteltua kauemmin.

Bangkokiin saavuttiinkin sitten aivan jälkimmäisen lennon mukaisessa aikataulussa ja lentokentältä täyty mennä samantien hakemaan Lipovitan energiajuomat, jotka pesee suomalaiset vastaavat aika ylivoimaisesti piristystehossaan. Uudella voimalla lähettiinkin sitten etsimään Atroo, joka on vaihtarina Bangkokissa. Osoitteeksi annettiin Boss Tower ja taksikuski tuntu samantien tietävän mihin ollaan menossa. Tuloksena päädyttiin Bossotel nimisen hotellin eteen, josta ovimikko ohjasi kuskia oikeeseen paikkaan, joka osoittautui jokskin paikaks minkä nimessä ei ollut koko Boss-sanaa. Lopulta soitin Artolle, joka anto puhelimen jollekkin Boss Towerin paikalliselle hemmolle ja lopulta löydettiinkin sitten oikeaan paikkaan. Varmaankin joku 50km ajettiin 20km matkaa, mutta eipä tuo silti maksanut kun 6 euroo.

Nyt sitten ollaan tässä Arton kämpillä naukkailemassa virvokkeita ja kohta varmaankin suunnataan jonnekkin Bangkokin yöhön. Huomenna sitten Chiang Maihin ja sieltä lisää tarinoita ehkä jopa kuvien kanssa sitten jossain vaiheessa.

Krapula tai vapina

Nonniin, nyt on MM-kyykät taas takana ja matkaan lähtö edessä. Alkaa pikkuhiljaa matkakuume nousemaan, kun taksilla pitäs linja-autoasemalle 4h päästä lähteä tai sitten se on vaan krapulaa eilisestä. Lento lähteekin Bangkokiin sitten 20.00 illalla ja on aamulla 10.45 perillä, että saahan siinä vähän aikaa taas kipristellä Finnairin niin ihanan tilavissa matkustamoissa. Mutta eiköhän tuo 10 tunnin kärvistely palkitse sitten perillä.

Seuraavat kirjoitukset tuleekin sitten varmaan jostain päin Thaimaata.