Eli Intiaan asti ollaan selvitty ja viela hengissa ollaan. Intia ja varsinkin Mumbai on aikamoinen kulttuurishokki Thaimaan ja Laosin jalkeen. Vaikka Bangkokissakin on asukkaita paljon, niin tassa paikassa niita tuntuu olevan 10 kertaa enemman ja joka puolella on karmea kaaos. Varsinkin liikenne lahentelee jo Saigonin sekamelskaa, ainoastaan erona etta kaikilla on auto tai linja-auto ja saasteita aivan helvetisti. Tuntuu etta kaikilla olisi jonkinlaisena henkilokohtaisena tavoitteena saada vain mahdollisimman paljon hassakkaa aikaan. Jokatapauksessa paastiin taksilla lentokentalta lopulta hotellille n. 2h taksireissun jalkeen (30km). Aluksi ajettiin Mumbain turistialueelle, jossa selvisi ettei taksikuskilla ollut hajuakaan, missa meidan hotelli on. Lopuksi kun oltiin lahdossa ajamaan edes oikeaan kaupunginosaan, niin meidan taksi ei lahtenytkaan enaan edes kayntiin. Lopulta sitten saatiin toinen taksi ja soitin meidan hotellille josta osattiin neuvoa oikea reitti taksikuskille. Vaikka asiat ei mennyt kovinkaan sujuvasti, olivat kaikki haslingissa mukana olleet henkilot todella mukavia ja avuliaita.
Seuraavana aamuna kaytiin varamaassa junaliput Goalle, jonne lahdetaan tanailtana yojunalla. Juna-asemakin oli varmasti suurin ja sekavin missa ollaan kayty, mutta lopulta loydettiin turisteille tarkotettu myyntiluukku, josta saatiin liput. Paiva meni sitten kierrellessa ympari Mumbain keskustaa ja onhan taalla paljon komeita taloja. Jokapuolella, missa oli vahankin enemman vapaata aluetta, tuntui olevan krikettipelit kaynnissa ja sellainen iso puisto oli aivan taynna pelaajia. Kaytiin myos Gandhin museossa, joka oli myos Gandhin asunto Mumbaissa vuosina 1917-34, etta nyt ollaan oikeita kultturelleja. Jo lennolta asti on tuntunut, etta ollaan joka paikassa ainoat lansimaalaiset ja yleinen tuijotuksen kohde. Erityisesti Sanna tuntuu kiinnostavan paikallisia miehia, jotka paastelevat mita mielenkiintoisempia aania ja huudahduksia tiukan tuijotuksen lisaksi. Mutta eikohan homma helpotu ainakin vahaksi aikaa kun mennaan Goalle.
Eilen illalla kaytiin syomassa varmaan lahimmassa ravintolassa, mika meidan hotellilta loytyi. Sen lisaksi, etta ravintolasta ei saanut mitaan Intialaista ruokaa, oli siella erikoisuutena televisio, jossa naytettiin livena kuvaa vanhasta ukosta soittamassa sahkourkuja ylakerrassa. Musiikista ei kylla erottanut soitetaanko sita livena vai tuleeko se cd:lta, joten ei ihan tajuttu mika koko homman juju oli. Ehka taalla on halvempaa palkata soittaja kuin ostaa cd? Yleisestikin tuntuu, etta Malesiasta oli helpompi loytaa Intialaisia ravintoloita kuin taalta.Mutta lisaa tarinoita sitten taas varmaankin jostain pain Goaa, kunhan taas netin aareen paastaan.
2 comments:
heippa sanna ja antti! hyvä että olette kunnossa ja terveinä.voi itku mitä kaikkea olette nähneet ja kokeneet. ei voi kun ajatella et oispa vielä nuori ja elämä edessä. mutta en öle teille kateellinen pätkääkään. täällä kaikki hyvin ja ennallaan.Terkkuja kaikilta! kirjoittelen taas....äippä-riitta
antti, pidä sannasta tiukasti kiinni, ettei kukaan mies pihistä sitä. äippä
Post a Comment